Oli tosi hauskaa taas tää päivä, tosin iltapäivällä oli niin väsynyt, ettei meinannut jaksaa koko loppupäivää. Onneksi en nyt sitten ole tonne Sastamalan suuntaan menossa, mutta tsemppipuhelu tulee varmasti soitettua, kun ovat tien päällä. Jotenkin tuntuu, että lauantaina menee kaikki kohdilleen, ranskan tunnilla oli tosi mukavaa olla. Tänään tossa ranskan tunnilta tullessa uusi kuljettaja olisi ottanut minut liukumaan Tupuriin, mutta Mikko oli liu'uttanut kierroksen. Mulla oli vielä äidin laskun vienti ja yks toinen juttu piti kans hoitaa, joten iltakierros jäi ainakin tänään vielä tekemättä. Mutta ihan varmaan tulee tehtyä sellaisena päivänä, kun ei ole muuta muistamista...

Oli ne niin mahtavat, en kyllä muista saaneeni aikaan tollasta kannustusta koko kautena! Siis kauden tärkeimmässä kohdassa mulla on kannustus niin hyvää kuin olin odottanut sen olevan, aivan uskomatonta, että meikäläisestä lähtee tolla tavalla ääntä! Lopun Heija Piivo-huuto oli mun äänelleni ihan liikaa, kyllä mä olin tosi väsynyt pelin jälkeen hallilta lähdettäessä. Mutta olin ainakin tehnyt sen, että pysyin katsomossa koko ajan, se oli jo huippusuoritus! Iloisin fiiliksin mentiin koko uskomaton matsi, sitä ei olisi uskonut, että kahden erän jälkeen ollaan tappiolla, mutta kolmannen erän kutakuinkin puolvälistä asti Piivo on kuin toinen joukkue, taistelee voitosta. Siinä kohdassa mä ajattelin, että tulee noutaja, mut onneksi Vehasen Hannu, Piivon puheenjohtaja, sai mut vielä kannustamaan.  Kiitti Hannu! Ja hienoo oli kannustaa!

No, onhan tää puolivälierävaihe aikast jännittävä, kun vielä viimeisenä päivänä ennen peliä jännittää niin kamalasti! Torstaina ihmettelin, miten tää uus kuljettaja voi muistaa mut, vaikka vasta tiistaina olin kulkenut hänen kanssaan ensimmäiset kerrat. Onko mulla jokin luonteenpiirre, mikä jää mieleen, en tiedä. Mutta hauskaa oli! Ensin aamulla kolme tai neljä kiekkaa, iltapäivällä sama. Kyllä sitä oli niin puhki kuin olla voi, mutta päivä oli muuten hyvä, joten ei se pieni väsymyskään kovin paljoa haitannut. Toivottavasti saisin kannustamisen menemään hyvin, se olis tosi mahtavaa!

Tää uusi viikko on lähtenyt aika pyryisessä kelissä liikenteeseen. On niin mukava ajatella kaveriaan, joka on toisessa päin ajamassa ja toivon mukaan tulee taas paikkuriin, että saisin kiittää häntä siitä ystävänteosta, minkä hän teki just ennen kuin lähdin talvilomaa viettämään. Kysymyksessä ei voi olla kukaan muu kuin Mikko, hän on tosiaankin tehnyt sellaisen ystävänteon, mitä en unohda koskaan.  Pistetään taas iloisin mielin uusi viikko liikenteeseen, maanantaistahan se lähtee. Kaffemukissa on varmasti taas ihan mukavaa, saan nauttia täysin siemauksin koko viikosta!

Oli tosi hieno lauantai, kun mä näin ton ison lauman sukulaisiani. Ihan näitä lähimpiä, tuntui, et kaikki on kutakuinkin niin kuin pitää olla. Iloisin mielin oon tässä tätä viikonloppua mennyt, kovasti on nautittu ainakin lauantaista. Toivottavasti saisin nauttia tästäkin päivästä. Että on samanlainen päivä kuin viikon aikaisemmat päivät. Ikinä ei voi unohtaa, millainen viikonloppu on ollu, tosi hieno ainakin!

Yllätyin siitä, miten ähkyssä olin, kun olin syönyt ensin maa-artisokkakeittoa, sitten karitsanfileetä, vielä jaksoin sitruunasabayonin ja suklaakakun teen kanssa! Siis niin paljon en muista ikinä syöneeni! Mutta sitähän oli valmis tekemään sen, kun oli Mamman synttäripäivä, pitihän sitä syödä!